Uudet työkengät

Tänä aamuna herätessäni olo on ensimmäistä kertaa ihmismäinen. Tästä eteenpäin elämä taas voittaa. Olen ollut järkyttävässä räkätaudissa kohta viikon. Minut kunnon flunssa vetää ihan voimattomaksi. Jo valmiiksi kuivat ja ärtyneet limakalvot särkevät entistä enemmän. Samoin lihas- ja nivelkivut ovat ehdottomasti omaa luokkaansa ollessani kipeä. Selkä ei oikein kestä jatkuvaa lepoa, joten olen kaikesta huolimatta yrittänyt puuhailla edes tavallisia arjen askareita. 

Lähde: Pinterest

Selkäkivusta kirjoittaminen jätti alitajuntani pohtimaan asiaa ja seuraavana päivänä töissä sain AHAA-elämyksen ja keksin selkäkivun aiheuttajan. Uudet työkengät. Kieltämättä tunsin oloni hieman typeräksi. Olisihan tällainen nyt pitänyt tajuta jo aiemmin. Vaihdoin työkengät toisiin ja jo päivässä pahin selkäkipu hellitti. Pikkuhiljaa viikon aikana selkäkipu palautui normaalille tasolleen. En muista koska viimeksi selkä olisi ollut kivuton, mutta pienen jomotuksen kanssa selviän kyllä. Siihen jomotukseen auttaa liikkuminen kaikkein parhaiten, joten ilmoittauduin samalla kuntosalilla järjestettäviin jumppiinkin, jonne menen heti kun tämä räkätauti on voitettu. 

Lähde: internetin ihmeellinen maailma

Kevät on tulossa hurjaa vauhtia. Aurinkoisten päivien lisääntyminen on tuonut mukanaan jatkuvan päänsäryn. Juttelin migreeniä sairastavan ystäväni kanssa, joka kertoi, että pieni päänsärky voi edeltää migreenikohtausta. Viimeisen kolmen, ehkä neljän vuoden aikana minulla on ollut muutama migreenikohtaus. Kohtaukset tulevat yleensä keväisin ensimmäisten aurinkoisten päivien jälkeen, jos olen ollut ulkoilemassa ilman asianmukaista suojautumista auringolta. Syksyllä 2015 hoksasin auringon ja migreenikohtauksien yhteyden ja viime keväänä ryhdyin käyttämään aurinkolaseja ja –voiteita heti ensimmäisistä päivistä alkaen. Välttelin tarkoituksella auringossa oloa keskellä päivää. Viime keväänä migreenikohtaukset jäivät tulematta. Onnistuisinkohan välttämään kohtaukset myös tänä keväänä? 

Luonnollisesti on mahdollista, että kohtauksien takana on jokin muu, kuin lisääntynyt auringonvalo. Ja kyllä, minustakin se kuulostaa ihan yhtä kummalliselta ja hieman ehkä epäuskottavaltakin. Pohtiessani taaksepäin niitä ajankohtia, kun kohtauksia on ollut, ainoa yhdistävä tekijä jonka keksin on aurinko. Olen muutenkin todella aurinkoherkkä: ilman suojautumista palan heti, silmiä ja päätä särkee jo pienenkin auringossa olon jälkeen, saan ihottumaa ja niin edelleen. Migreeniä vuosikaudet sairastaneen ystäväni mielestä ei ole mitenkään tavatonta, että lisääntynyt auringonvalo aiheuttaisi kohtauksia. Mene ja tiedä, mutta ainakin viime keväänä varhainen auringolta suojautuminen auttoi. Toivottavasti se auttaisi tälläkin kertaa. 

Lääkärille pitäisi varata aika. Soitin viime syksynä terveysasemalle, kun kortisonireseptini oli menossa vanhaksi. Ystävällinen hoitaja laittoi reseptistä uusintapyynnön lääkärille ja kertoi, että saan viestin, kun resepti on uusittu. Tekstiviesti tulikin vielä saman päivän aikana. Viestissä kerrottiin, että reseptini on uusittu. Mitään tarkempaa tietoa reseptistä ei viestissä ollut ja (omaa tyhmyyttänikin ehkä) oletin että se on uusittu normaalisti. Eipä ollut. Resepti oli laitettu uusittavaksi minulle ennestään tuntemattomalle lääkärille, joka terveyskeskuksemme ohjeistuksen mukaan uusi reseptille vain yhden kolmen kuukauden lääkemäärän. Aiemmin reseptillä on siis ollut lääke vuodeksi. Särkylääkkeistä hän oli kuitenkin uusinut vuoden tarvetta vastaavan määrän. Tarvitsee siis varata aika lääkärille, jotta saan lääkkeet vielä ensi kesänäkin apteekista.

Kuulumisia

Alkuvuosi on ollut kiireistä aikaa opintojen suhteen. Viimeisen kuukauden olen istunut nenä kiinni tietokoneen ruudussa kandityötä tehden. Kuivat silmät ovat kiittäneet kauniisti ja silmätippoja on kulunut normaaliakin enemmän. Kaikki blogit ovat olleet jäissä koko sen ajan, kun kaikkeen ei vain aika, eikä energia riitä. Nyt opinnäytetyö on palautettu ohjaajalle ja ennen tenttikautta ehdin hieman hengähtää. 

Lääkärin määräämien kokeiden tulokset saapuivat jo aikaa sitten. Keliakiatesti oli negatiivinen, samoin kaikki muutkin tulokset olivat jotakuinkin normaaleja. Maksa-arvot olivat viitearvojen ylärajalla (ollen kuitenkin vielä viitearvorajoissa). En kuitenkaan ole huolestunut, sillä niin ne ovat olleet aina siitä saakka, kun oxiklorin-lääkitys aloitettiin ja sen vuoksi niitä seurataan tasaisin väliajoin. Sitä paitsi nyt maksa-arvoihin voi ihan hyvin vaikuttaa myös viime syksynä aloitettu kortisoni. 

Kokeiden tuloksista huolimatta ruokavaliomuutos on tuonut toivottua helpotusta vatsavaivoihin. Sitä myöten olen päättänyt, etten enää luovu gluteenittomasta ruokavaliosta. Maitoallergisena olen aina kuitenkin pystynyt käyttämään maitotuotteita pienissä määrissä. Lähinnä tämä on tarkoittanut sitä, että jos jonkin tuotteen ainesosaluettelossa on mainittu maitoproteiini, niin yleensä olen pystynyt sitä syömään. Ainakin vähän. Näin tuntuu olevan nytkin. Kotona pyrin tekemään gluteenitonta ja maidotonta ruokaa, mutta esimerkiksi kyläilyjä helpottaa huomattavasti se, että siedän maitoa ainakin pienissä määrissä. 

Pieniä vatsanpuruja on aina silloin tällöin kuitenkin esiintynyt, mutta luulen että niiden päivien osalta vika on enemmän ollut siinä, mitä on syönyt. Opettelen vasta gluteenittomalle, eikä ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen huomannut jonkin tuotteen sisältävän gluteenia. Sellaisen tuotteen, jossa en olisi olettanut sitä olevan. Samoin Puolison työpaikalla kiertävä vatsatauti on aiheuttanut harmia myös meillä kotona. Yök. 

Sinä aikana kun keskityin tekemään kandityötä, ovat lumet sulaneet ja kevät saapunut ihan tosissaan. Aurinkoisia päiviä, sekä esimerkiksi pikkulintujen kevätpuuhia on ihan mukavaa seurata. Ensimmäiset leskenlehdetkin näin jo! Ne ovat sellainen 100-varma kevään merkki. Aurinkoisten päivien ja kevään mukana on tullut myös raju väsymys. Samoin kivut ovat hitaasti mutta varmasti muistuttaneet olemassa olostaan, kuin myös erilaiset ihottumat. Näin käy joka ikinen kevät ja joka kerta se ärsyttää yhtä paljon. En kuitenkaan aio antaa asian häiritä sen enempää, vaan aion nauttia muista kevään ja kesän mukanaan tuomista iloista. Tuoreita mansikoita odotellessa.

Miksi minä en pidä kesästä

Ihanaa, aurinko paistaa ja ilma lämpenee kokoajan. Olo on pirteämpi, mieli kirkas ja jaksaa paljon paremmin. 

Kuulostaako tutulta? Ei minustakaan. Päinvastoin lisääntyvä auringonvalon määrä tietää aina ongelmia ja väsymyksen, sekä uupumuksen määrän lisääntymistä. Limakalvojen kuivuusoireita lukuun ottamatta voin yleensä talvisin suhteellisen hyvin. Kylmä ilma ei juuri haittaa, pidän hurjasti lumesta ja kynttilöistä. Tänä talvena olen ollut poikkeuksellisen kipuinen, vaikkakin olen silti vielä pärjännyt ihan hyvin perussärkylääkkeillä (= burana ja parasetamoli). 

Siinä missä kesä on monien mielestä se ehdottomasti paras aika vuodesta, minusta se on lähempänä maanpäällistä helvettiä. Pidän kyllä pitkistä (ja viileistä) kesäilloista, tuoreista kasviksista ja marjoista ja niin edelleen. Mutta sitten se helle ja aurinko, ne tekevät elämästä toisinaan hirvittävän hankalaa. Ötököistä nyt sitten puhumattakaan (ai miten niin ötökkäkammoinen…).

Se aurinko (tai lähinnä kai UV-säteily). Nyt eletään maaliskuun alkua ja olen jo kaivanut esille kaikki aurinkolasini (joita on yhdet joka käsilaukkuun, koska unohdan ne muuten aina kotiin), sekä ostanut uuden aurinkovoidepurkin. Suojakerroin +50, kasvoille. Toistaiseksi on niin kylmä että muualle ei vielä tarvitse. Hamekelejä odotellessa. Ilman aurinkovoiteen tuomia suojakertoimia palan auringossa keskimäärin noin vajaassa puolessa tunnissa, näin alkukeväästä hieman nopeammin kuin myöhemmin kesällä. Aurinkoihottuma vaivaa etenkin keväällä ja alkukesästä. Ulos lähtöä edeltää aina rituaalinomainen aurinkovoiteilla läträily. 

Ne esiin kaivetut aurinkolasit ja -voide. 

Jo suhteellisen lyhytkin aika ilman aurinkolaseja tietää migreenikohtausta. Se alkaa viimeistään illalla. Joskus aurinkolasitkaan eivät auta, vaan migreenikohtaus alkaa silti. Ja sitten on ne muut oireet: kipu, huonovointisuus, ruokahaluttomuus, päänsärky, ihottumat jne, jotka johtuvat auringosta. Oireet, joiden lievittämiseksi en ole vielä toistaiseksi keksinyt muuta kuin pysyä poissa auringosta (eli sisällä tai varjossa). Lämmin ilma pahentaa oireita, etenkin huonovointisuutta. Helteiden aikaan makaan yleensä sohvalla, käyn viileissä suihkuissa ja toivon että ilma viilenisi. Edes pikkuisen. 

Koen, että kesäaikaan sairauteni vaikuttaa kaikkein eniten myös sosiaaliseen elämääni. Minä en voi istua hellepäivänä aamusta iltaan rannalla auringossa. Jos menemme terassille, vaikka ihan vaan niille yksille, minun on päästävä istumaan varjoon. Päivän kuumimpaan aikaan, auringon ollessa korkeimmillaan en mielelläni edes ole ulkona. Ei, en minä siihen aurinkoon kuole, mutta mielestäni parin tunnin auringossa istuminen ei vain ole kahden päivän oksentamisen, migreenin ja kutinan arvoista. Näiden tällaisten sairauksien siunaus ja kirous on siinä, että ne eivät näy ulospäin. Lähipiirin on välillä hankalaa muistaa, että sinulla on tällainen ”ongelma”. Heidän on myös vaikeaa ymmärtää, miksi et voi tulla rannalle, et edes ihan vaan pariksi tunniksi. Se karsii yllättävän paljon sosiaalista elämää kesäaikaan, sillä monet kuitenkin nauttivat auringosta ja lämmöstä. 

Aina silloin tällöin, etenkin loppukesästä minäkin lähden huonovointisuutta uhmaten ihailemaan merta ja rantakallioita.

Koska tämä talvi on ollut poikkeuksellisen hankala, odotan kesää aika varautuneesti. Onko sekin poikkeuksellisen hankala? Toisaalta toivon, että viime syksynä aloitettu kortisoni helpottaisi joitain oireita. Kaikista oireista huolimatta ei kesä kuitenkaan ole pelkästään kurjaa aikaa ja selviytymistä, sillä: 
Onneksi on myös niitä sadepäiviä, jolloin keittiöni yleensä täyttyy kauniisti ruskettuneista ihmisistä ja kahvin tuoksusta. Ja on niitä kauniita kesäiltoja, kun aurinko paistaa jo todella matalalta, jolloin minäkin mielelläni istun rannalla. Ja niitä lähimpiä ystäviä, jotka istuvat siellä rannalla illalla minun kanssani, tuoreiden mansikoiden kera. Sitä paitsi, eipähän ole mitään ”Rantakuntoon ensi kesäksi” –ongelmia.